Kun Ilona löysi Pohjolan luontojoogan, hän oli ollut pitkään uupumuksen, suorittamisen ja kehoyhteyden puutteen kanssa. Hän koki olevansa totaalisessa umpikujassa.

Tietoa oli paljon. Terapiaa oli takana vuosia. Yritystä, erilaisia menetelmiä ja itsensä kehittämistä. Teoria oli hallussa, mutta käytäntöön vieminen oli haastavaa.

Edes parhaimpien terapeuttien harjoitukset eivät auttaneet Ilonaa.

Hän oli kokeillut aivan kaikkea psykofyysisistä menetelmistä Rosen-terapiaan, eikä mikään tuntunut toimivan.

“Mikään ei tuntunut tehoavan, se todella turhautti.”

Jokin tuntui ensi kohtaamisesta alkaen täysin erilaiselta Annikan kanssa. Ai tällaistako liikkuminen voisi olla?

"Koin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi. Ajatukseni kirkastui heti siitä, mikä on itselleni tärkeintä. Kävelin ensimmäistä kertaa niin, että kuuntelin kehoani ja teinkin lyhyemmän lenkin. Enkä vain suorittanut menemään."

Ilona pysähtyi ensimmäistä kertaa elämässään tutkimaan, minkälaista liikettä keho kaipaa. Ilman ainaista suorittamista, itsen ohittamista ja pakottamista. Keholliset kokemukset alkoivat syventyä.

"Turva tuntuu tältä. Nyt sain kokemuksen, miltä se voi tuntua, ja tiedän, mitä tavoittelen.”

Kun Ilona alkoi opettelemaan liikkumista kehoa kuullen, suhde itseen alkoi muuttua.

“Miten sä osaatkaan sanoittaa asiat just oikein? Toi, että vasta turvan tunne sallii niiden tunteidenkin tulla, on ihan mindblowing."

Tänä päivänä Ilona harjoittelee edelleen. Hän tietää, että hyvinvointi tulee kehon kuulemisesta. Ja ettei hän olekaan se suorittajatyyppi, joka luuli olevansa.

"Olen löytänyt herkkyyteni ja lempeyden itseäni kohtaan. Alkanut arvostamaan luontoa eri tavalla. Annika on ensimmäinen, joka on ymmärtänyt juuri mun kehoa ja mun haasteita."